Tervetuloa korttipelien maailmaan!
Jotkut sanovat korttipelien olevan pitkänveteisiä — he eivät yleensä edes tiedä kuinka monia erilaisia korttipelejä ja niiden muunnelmia on olemassa. Se ei oikeastaan ole ihmekään, sillä netissä ei ole juuri saatavilla yhtenäistä korttipelien ohjesivustoa. Monesti peliohjeet, kuten miten lätkitään pasianssia, ovat kulkeneet suusta suuhun äidin, isän tai isovanhempien opettamana. Korttipeli.org kertoo ainoastaan peliohjeet, joten täältä ei löydy pelattavia selainpelejä. Esimerkiksi Black Jackia voi pelata Winlandia Casinolla ja pasianssia voi pelata Holokannella.
Avoinna oleva Korttipeli.org-sivusto pyrkii antamaan selvät peliohjeet moniin erilaisiin korttipeleihin ja niiden muunnelmiin. Peliohjeet on pyritty kuvaamaan siten, että kuka tahansa pääsee niistä perille perustaidoittakin. On huomioitava, että korttipeleillä on monia eri kutsumanimiä, joten pelaaja saattaa löytää täältä peliohjeiden puolesta sangen tutulta vaikuttavan pelin, mutta huomata sitä kutsuttavan ihan uppo-oudolla nimellä. Se on aivan luonnollista, sillä aivan kuten murteilla, voidaan samasta asiasta puhua käyttäen eri sanoja.
Ehkä lukija huomaa Korttipeli.org-hakemistosta puuttuvan jotakin esittelemisen arvoista — vihjeitä voi lähettää sähköpostiosoitteeseen palaute@korttipeli.org.
Korttipelien historiaa
On mahdollista korttipelien olevan kotoisin Aasiasta, mutta sitä, milloin ne ensimmäistä kertaa keksittiin, ei tiettävästi ole raapustettu historian kirjoihin. On tiedossa muinaisten roomalaisten pelanneen erilaisia arpapelejä, mutta niissä ei käytetty pelikortteja. Toisaalta muinaisessa Egyptissä on mahdollisesti pelattu korttia, mutta se väite perustuu vanhoissa pelikorteissa esiintyviin hahmoihin (niissä on esimerkiksi kuvattu Kleopatra). Intiassakin on pelattu korttia ainakin 1000 vuotta sitten. Jo paljon aikaisemmin korttia pelattiin Kiinassa ja Japanissa.
Eurooppaan kortit levisivät joskus 1300-luvun alussa ristiretkeläisten kyydissä. Ainakin Ranskan kuningas Kaarle IV teetti itselleen mieleisensä pelikortit, ja sen jälkeen ranskalaiset innostuivat tuosta viihteen muodosta niin paljon, että vuonna 1397 korttipelaamista pyrittiin rajoittamaan lain voimalla. Ranskan lisäksi pelikortteja kulkeutui luultavasti maurien mukana Espanjaan. Myöhemmin renesanssiajalla kehitettiin Italiassa tarot-kortit, eli ”tarokkikortit”.
Nykyisenlaiset pelikortit, joita Suomessa käytetään, ovat mahdollisesti englantilaista alkuperää. Englannissa nimittäin syntyivät korttien maat ruutu, hertta, risti ja pata. Hertta tarkoittaa sydäntä ja se on siten luultavasti englannin kielen sanasta heart. Ristinä tunnettu maa on alun perin tarkoittanut apilanlehteä, ja pata puolestaan lapiota. 52 korttia sisältävä pakka on englantilais–saksalaista alkuperää. Sellaisissa pakoissa näkyvät kuvakortit perustuvat historiallisiin merkkihenkilöihin, tai taruolentoihin. Esimerkiksi kuninkaina on esitetty Kaarle Suurta, Julius Caesaria, Daavidia, ja Aleksanteri Suurta. Sotamiehinä on nähty Lahire, Hektor, Ogier ja Lancelot. Kuningattariksi, eli rouviksi, on kuvattu Judith, Rakel, Pallas Athene ja Arsinoe (joskus kirjoitettu muodossa Argine).
Peliohjeista
Korttipeli.org noudattaa peliohjeissa samaa ajatusta kuin Pasianssikirja vuodelta 1944, eli: ohjeissa ei ole menty sen pitemmälle kuin mitä tavallisella järjellä varustettu ihminen ehdottomasti tarvitsee päästäkseen juonesta perille. Peli on paras ja hauskin opettaja.