Bismarck

Bismarck on yksi tikkipeleistä ilman tarjouksia. Sen pelaamiseen tarvitaan täysi korttipakka. Kortien arvot ovat tavalliset siten, että ässä on korkein. Korkeimman kortin nostaja valitsee paikkansa ja jakaa ensimmäisenä. Neljä korttia pannaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Muut kortit jaetaan yksitellen myötäpäivään, että kukin saa 16 korttia.

Pelin kulku

Yksi peli Bismarckia käsittää kolme kierrosta. Kullakin kierroksella on kolme jakoa. Peli pelataan valttipelinä, grandipelinä ja misääripelinä. Kahdella ensimmäisellä kierroksella on yritettävä saada mahdollisimman monta tikkiä, kolmannella vastaavasti mahdollisimman vähän tikkejä.

Ensimmäinen kierros

Käännetyistä korteista korkein määrää valtin. Kun kaikki ovat nähneet kortit, ottaa etumies ne käteensä, ja pitää itsellään niistä ne, jotka haluaa, sekä panee pois neljä korttia kuvapuoli alaspäin — siten että hänellä on tämän jälkeen kädessään vain 16 korttia.

Etumies aloittaa peli. Hän lyö tikkiin korttinsa järjestyksessä myötäpäivässä. Maata on tunnustettava, jos voi. Ellei maata voi tunnutsaa, on oikeus joko lyödä valttia, tai mikä tahansa muu kortti. Tikin saa se, joka on lyönyt korkeimman kortin ajettua maata, tai suurimman valtin. Tikin saaja aloittaa seuraavan tikin. Etumiehen on saatava kahdeksan tikkiä saadakseen peli läpi — kummankin muun pelaajan on saatava neljä tikkiä. Jokaisesta ylimääräisestä tikistä saa yhden pisteen, ja vastaavasti jokaisesta puuttuvasta tikistä menettää yhden pisteen.

Jos esimerkiksi etumies on saanut 11 tikkiä, jakaja kaksi tikkiä, ja kolmas pelaaja kolmetikkiä, ovat pisteet:

etumies +3
jakaja −2
kolmas pelaaja −1

Pisteiden laskemisen asemesta voi käyttää pelimerkkejä, kuten tulitikkuja, savukkeiden filttereitä, tai kolikoita.

Toinen kierros

Peli pelataan toisella kierroksella melkein samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, paitsi tällä kertaa grandipelinä. Ei siis käytetä valttia.

Kolmas kierros

Kolmannellakaan kierroksella ei ole valttia, mutta kyseessä on misääripeli: on pyrittävä olemaan ottamatta tikkejä. Etumies saa ottaa enintään neljä tikkiä, toiset pelaajat enintään kuusi kumpikin. Jokainen ”ylimääräinen” tikki merkitsee yhtä miinuspistettä, tai maksettavaa pelimerkkiä.

Joskus kolmannen kierroksen jälkeen pelataan vielä yksi valttipelikierros. Tavallisesti toinen valttipelikierros pelataan heti ensimmäisen jälkeen. Toisella valttikierroksella on etumiehellä oikeus määrätä valtti nähtyään käännetyt kortit, mutta ennen kuin hän on nähnyt omat korttinsa.

Peliohjeita

Bismarckissa on selvää, että etumiehen on pidettävä kädessään kaikki valtit. Harkittaessa neljän käteen nostetun kortin asemesta pois pantavia kortteja, on pidettävä mielessä, että yksi pitkä maa, jonka voi saada pelin aikana pitäväksi, on edullinen. Vastustajien valtit on yritettävä saada pois pelistä mahdollisimman nopeasti mikäli itsellä on vain riittävän vahva valtti. On muistettava, että jos aloittaa tikin valtilla, muut menettävät tikkiin kaksi valttia. Jos itsellä on päin vastoin heikko valtti, ja kortit ovat muutoinkin melko huonot, on yritettävä saada vastustajien valtit pois pelaamalla pisintä maata.

Myös grandipelissä on pitkä maa edullinen, jos se saadaan pitäväksi, edellyttäen, että pelaaja pääsee sitten kiinni, saa jollakin kortilla tikin ja pääsee lyömään juuri omaa pitkää ja pitävää maataan.

Misäärissa ovat vaarallisia kortteja lyhyiden maiden keskikortit. Etumiehen on yritettävä päästä sellaisista korteista eroon kun hän panee pois neljä korttia kädestään.

Pelaajien määrä: 3.