Écarté

Peli on saanut nimensä ranskankielen verbistä écarter, joka tarkoittaa suomeksi poistamista. Écarté oli erittäin suosittu Pariisin pelisalongeissa 18. vuosisadan loppupuolella. Siinä on melkoisesti uhkapelille tyypillisiä vaiheita, mutta siinä on myös hienouksia, jotka edellyttävät sekä harkintaa että laskelmointia.

Pelin tarkoitus

Tämä kahdelle pelaajalle suunnattu peli alkaa siten, että kummallekin pelaajalle jaetaan viisi korttia. Pyrkimyksenä on saada enemmän tikkejä kuin vastustaja, siis vähintään kolme. Se, joka saa enemmän tikkejä, saa yhden pisteen.

Kortit ja jakaminen

Pelaamiseen käytetään korttipakkaa, josta on otettu pois kortit 2, 3, 4, 5, ja 6. Korttien arvojärjestys on K, R, S, Ä, 10, 9, 8, ja 7. (Arvojärjestyksessä lueteltujen kirjaimien selitykset löytyvät Sanastosta.)

Pelaajat jakavat vuorotellen. Ensin nostetaan sen ratkaisemiseksi, kumpi jakaa ensimmäisen kerran. Kortit sekoitetaan ja nostetaan tavalliseen tapaan. Jakaja jakaa ensin kolme korttia vastustajalleen, sitten kolme itselleen, sitten kaksi vastustajalle, ja lopulta kaksi itselleen.

Kun kummallekin on jaettu viisi korttia, käännetään seuraava kortti, joka ilmaisee valtin. Se pannaan poikittain näkyviin pakan alle pöydälle.

Huomio koskien jakamista

Jotkut écartén pelaajat jakavat kortit yksi kerrallaan. Valttikortti saatetaan kääntää sen jälkeen, kun kummallekin on jaettu kolme korttia.

Osto

Vastustaja tarkastaa korttinsa, ja jos hän päättää saavansa niillä kolme tikkiä, hän lyö ensimmäisen kortin pöytään. Tällöin ei jakajalla ole oikeutta ostamiseen (uusien korttien saamiseen poispantavien tilalle). Päinvastaisessa tilanteessa vastustaja ilmaisee haluavansa ostaa.

Jakajalla on joko oikeus hyväksyä ostaminen tai kieltää se. Jos hän hyväksyy, hän kysyy vastustajalta: ”kuinka monta?” Vastustaja asettaa tällöin kädestään pöydälle nurin päin haluamansa määrän kortteja ja saa pakasta yhtä monta tilalle. Jakaja ostaa uusia kortteja vastaavalla tavalla panemalla samoin ensin pois haluamansa määrän kortteja.

Ellei vastustaja ole tyytyväinen oston jälkeen kädessä oleviin kortteihinsa, hän voi ehdottaa ostoa toistamiseen. Muussa tapauksessa hän aloittaa pelin lyömällä ensimmäisen kortin. Jakajalla on oikeus toiseenkin kertaan hyväksyä tai kieltää ostaminen. Sen jälkeen kun ensimmäinen kortti on lyöty, ei kummallakaan pelaajalla ole oikeutta ostaa.

Kortteja saa ostaa enintään kahdesta. Sen jälkeen peli on aloitettava.

Huomio koskien ostoa

Yleensä pidetään asiallisena, että jakaja ei katso omia korttejaan ennen kuin vastustaja on päättänyt, ostaako hän vai ei.
Jotkut säännöt sallivat uusien korttien ostamisen useammankin kerran.

Pisteiden laskeminen

Pelaaja, joka ensimmäisenä saa viisi pistettä, on voittanut erän ja saa pelin kohteena mahdollisesti olevan panoksen.

Pisteiden laskeminen on hyvin yksinkertaista. Se pelaaja, joka saa enemmän tikkejä, saa yhden pisteen. Jos hän saa kaikki viisi tikkiä, hän saa yhden pisteen lisää. Jos jakaja kieltää korttien ostamisen ensimmäisellä kerralla, ja häviää, saa vastustaja yhden lisäpisteen. Tätä rangaistuspistettä ei käytetä mikäli jakaja on kieltänyt ostamisen vasta toisella kerralla.

Valttikuningas on pelin korkein kortti. Pelaaja, jolla on se kädessään, ja joka ilmoittaa sen, ennen kuin hän lyö korttinsa ensimmäiseen tikkiin, saa siitä yhden lisäpisteen. Jos valttikortiksi kääntyy kuningas, saa jakaja yhden lisäpisteen.

Yhteenveto pistelaskusta

3 tai 4 tikkiä	1 piste
5 tikkiä	2 pistettä
Valttikuningas kääntyy valtiksi	1 piste
Valttikuningas on kädessä ja se ilmoitetaan ennen lyömistä 1. tikkiin	1 piste
3 tai 4 tikkiä, jotka jakaja saa kun vastustaja ei ole ehdottanut ostoa	2 pistettä
5 tikkiä, jotka jakaja saa kun vastustaja ei ole ehdottanut ostoa	3 pistettä
3 tai 4 tikkiä, jotka vastustaja saa kun jakaja on kieltänyt 1. oston	2 pistettä
5 tikkiä, jotka vastustaja saa kun jakaja on kieltänyt 1. oston	3 pistettä

Esimerkki #1

Jakaja kääntää kuninkaan valtiksi. Siitä hän saa yhden pisteen. Vastustaja aloittaa pelin ehdottamalla ostoa. Jakaja saa kolme tai neljä tikkiä, joista tulee kaksi pistettä. Näin jakaja saa pelistä kaikkiaan kolme pistettä ja vastustaja nolla.

Mikäli vastustaja sitä vastoin saa kolme tai neljä tikkiä, hän saa yhden pisteen ja tilanne on 1–1. Jos vastustaja saa viisi tikkiä, on tilanne 2–1. Jakaja säilyttää pisteensä valttikuninkaan kääntämisessä.

Esimerkki #2

Molemmilla pelaajilla on ennestään neljä pistettä. Jos jakaja kääntää valttikuninkaan tai jommallakummalla on valttikuningas kädessä, hän voittaa ilman peliä.

Tämän välttämiseksi jotkut noudattavat sellaista sääntöä, että jos pisteet ovat tasan 4–4, vähennetään kummaltakin yksi piste, jolloin peli jatkuu tilanteesta 3–3.

Pisteiden merkitseminen

Pisteiden merkitsemiseen voi käyttää kynää ja paperia, mutta niiden sijaan voi käyttää pelimerkkejäkin, joita kummallakin pelaajalla on neljä kappaletta vasemmalla puolellaan. Kumpikin siirtää pisteen saadessaan yhden pelimerkin vasemmalta puoleltaan oikealle puolen.

Pelin kulku

Vastustaja, eli etumies, lyö ensimmäisen kortin pöytään. Maata on tunnustettava, mutta jos samaa maata ei ole, on pakko lyödä valttia. Ellei valttiakaan ole, saa lyödä tikkiin haluamansa kortin.

Useita pelaajia

Peliä harrastetaan usein siten, että ulkopuoliset lyövät vetoja jommankumman pelaajan puolesta. Vedonlyöjällä on tällöin oikeus neuvoa sitä pelaajaa, jonka puolesta hän on lyönyt vetoa, mutta tietenkään ei ole sallittua käydä vilkaisemassa toisen osapuolen krotteja.

Seurueessa pelattaessa on tapana, että erän häviäjä luovuttaa paikkansa seuraavalle, ja jää itse viimeiseksi jonoon.

Peliohjeita

Écartéssa on ratkaisevaa, kumpi on etumiehenä. Jos etumies saa jaossa esimerkiksi kaksi valttia, ja kolme muuta korttia yhdestä maasta, on hänen pelattava ostamatta uusia kortteja. Hänellä on nimittäin hyvät mahdollisuudet varmitsaa ”pitkä” maa. Jakajan on sitä vastoin vastaavassa tilanteessa yleensä pyrittävä ostamaan. Hän joutuu todennäköisesti lyömään valtin ensimmäiseen tikkiin — silloin hänellä on jäljellä vain yksi valtti, eikä pitkä maa ole varmistettu.

Voi tulla tilanteita, joissa ei pidä ilmoittaa kädessä olevaa valttikuningasta. Tällainen tilanne on silloin, kun vastustajalla on ennestään neljä pistettä ja hän kieltää ostamisen, ja itsellä on kolme pistettä. Kuninkaan ilmoittamisesta ei tällöin ole hyötyä: jos pelin häviää niin erä päättyy siihen. Peli saattaa olla helpommin voitettavissa jos vastustaja ei tiedä kädessä olevasta valttikuninkaasta. Tosin tällöin ei saa itse siitä hyvityspistettä, mutta joka tapauksessaerän päättyminen vastustajan voitoksi on helpommin estettävissä. Eri asia on toki silloin, jos on varma erän voittamisesta…

Joskus saattaa olla edullista ostaa, vaikka olisikin jo varma kolmesta tikistä. Näin käy esimerkiksi silloin jos kädessä on neljä valttia, niiden joukossa kuningasta, ja yksi pikkukortti. Ostamalla on mahdollisuus saada joko viides valtti tai jokin muu korkeampi kortti. Lisäksi voi sattua, että vastapuoli kieltää ostamisen. Siitäkin tulee voiton mukana hyvitys.

Yleensä pitää varoa oston kieltämistä. Silloin on nimittäin vaarassa joutua antamaan vastustajalle yhden ylimääräisen pisteen. Jos sitä vastoin kummallakin on neljä pistettä, kannattaa ostaminen kieltää, koska se estää vastustajaa saamasta valttikuninkaan — tällöin kannattaa pelata keskinkertaisillakin korteilla.

Pelaajien määrä: 2.