Käsipokeri ja sökö

Käsipokeri on se ”tavallinen” pokeri, ja siitäkin on monia muunnelmia, mutta tälle pokerilajille yhteistä on, että kortit pidetään kädessä. Siitä nimi käsipokeri. Koska pokeria voidaan pelata erilaisin säännöin, on ennen pelin aloittamista syytä sopia millaisia sääntöjä noudetaan.

Käsipokeri

Käsipokerissa kullekin pelaajalle jaetaan viisi pelikorttia. Vain asianomainen pelaaja saa nähdä ne. Kun pelaaja on tarkastanut korttinsa, pelaajat laittavat pelimerkin pelikassaan. Joskus tämä panos vaaditaan ennen jakoa, ja toinen panos jaon jälkeen, jolloin voi luopua pelistä jos kortit vaikuttavat huonoilta. Panoksen maksettuaan on pelaajalla oikeus panna osa korteistaan pois ja saada jäljellä olevasta pakasta yhtä monta korttia tilalle. Sen jälkeen alkaa panosten korottaminen — pokerin jännittävin vaihe.

Räsypokka, eli vanhahtavalta nimitykseltään vaatepokeri, on tavallisen käsipokerin muunnelma. Se eroaa tavallisesta pokerista vain siinä, että panoksena käytetään kulloinkin päällä olevia vaatteita. Vaatteet eivät yleensä siirry voittajan omaisuudeksi.

Sökö, eli avopokeri

Avopokerista (sököstä) on useita eri muunnoksia. Se on ollut aikoinaan hyvin suosittu korttipelilaji Yhdysvalloissa, ja Suomessakin sitä on läiskitty vuosikymmenet. Avopokerille ominaista on, että vain yksi kortti on kullakin pelaajalla ”salainen” ja muilta piilossa. Muut kortit jaetaan kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Panosta korotetaan jokaisen kortin jakamisen jälkeen.

Avopokerissa ei osteta uusia kortteja. Senpä vuoksi pelit ovat yleensä ”pienempiä”. Koska avopokerissa pelaajat joutuvat korottamaan panostaan ennen kuin saa nähdä kaikki korttinsa, on onnen vaikutus suurempi kuin käsipokerissa.

Alapuolelle kirjoitetut pokerin säännöt, jotka ovat käsipokerin yleisimmin harrastetun lajin sääntöjä, koskevat muutamin osin myös avopokeria. Esimerkiksi korttiyhdistelmät ovat samat, ja samat psykologiset seikat on syytä huomioida.

On myös syytä huomauttaa, ettei pokeria ole suinkaan pakko pelata rahallisin panoksin. Jännitystä saa aikaan myös pelimerkeillä, joita jaetaan kullekin pelaajalle aluksi sama määrä. Se pelaaja, jolta pelimerkit loppuvat kesken, on ”pelattu tyhjäksi” ja hän joutuu tyytymään odottamaan ja seuraamaan muiden peliä. Voidaan esimerkiksi sopia, että pelimerkit jaetaan uudelleen vasta kun pelissä on enää kaksi pelaajaa jäljellä. Jos pokeriporukka kokoontuu säännöllisesti, voidaan pelimerkeistä pitää kirjanpitoa esimerkiksi määrätyltä pelikaudelta, ja kaikki jäsenet ostavat sitten parhaan tuloksen saavuttaneelle palkinnon, kuten bensalahjakortin tai uudet pelikortit kuluneiden tilalle.

Käytettiinpä pelimerkkejä tai ei, on useimmiten syytä asettaa yläraja sille, kuinka paljon panosta saa korottaa yhdellä kertaa.

Kortit

Pokerissa käytetään tavallista 52:n kortin pakkaa. Jos pelaajia on vähän, kuten vain 3–5 henkilöä, on usein tapana poistaa pakasta pienimmät kortit, eli kakkoset, kolmoset ja joskus jopa neloset ja viitosetkin. Tämän toimenpiteen tarkoitus on tehdä käsistä ”arvokkaampia”, toisin sanoen kasvattaa arvokkaiden korttiyhdistelmien todennäköisyyttä. Muuta vaikutusta ei pikkukorttien poistolla ole.

Korteista ässä on korkein. Sen jälkeen tulee kuningas, rouva, sotamies (eli jätkä), jne. Ässää saa kuitenkin sarjassa ja värisarjassa käyttää myös alimpana korttina kakkosen jatkona.

Maiden kesken ei ole mitään arvojärjestystä.

Pelijärjestys

Pöydän ääreen käydään useimmiten satunnaisessa järjestyksessä. Jos joku pelaaja niin toivoo, voidaan pelipaikat järjestää kortteja nostamalla. Silloin istumapaikat on paras numeroida: 1, 2, 3, 4, jne. ja sitten poimia hyvin pakasta vastaavanarvoiset pelikortit, ja sekoittaa ne. Jokainen pelaaja saa nostaa siitä yhden kortin, ja saa istumapaikkansa kortissa olevan numeroarvon mukaan.

Joskus menetellään sitenkin, että etukäteen sovittuna hetkenä vaihdetaan istumajärjestystä nostamalla ”istumakortit” uudelleen. Istumajärjestyksellä voi olla vaikutusta pelin kulkuun.

Aikarajoitus

Koska pokeri on niin kiehtova peli, etenkin sen pelaajan kannalta, joka arvelee onnen olevan kääntymässä hänelle edulliseen suuntaan, on etukäteen syytä määrät kellonaika, johon saakka pelataan. Kännykkään voidaan laittaa ajastin, joka alkaa hälyttämään esimerkiksi 1,5 tunnin jälkeen. Sen jälkeen on kenellä tahansa pelaajalla oikeus vetäytyä pelipöydästä eivätkä muut voi sitä vastaan protestoida. Mahdollisesti jäljelle jääneet pelaajat voivat sitten sopia uudesta aikarajasta.

Jakajan valitseminen

Ensimmäisen jaon suorittaja valitaan korttia nostamalla. Suurimma kortin nostanut toimii jakajana. Jakovuorot kiertävät myötäpäivään.

Pakan sekoittaminen ja nosto

Jokaisella pelaajalla on oikeus sekoittaa kortteja, mutta jakajan on aina sekoitettava viimeksi. Jakajan oikealla puolella oleva pelaaja nostaa pakan. On etiketin mukaista laskea pakka pöydälle sen nostamista varten.

Joskus menetellään sillä tavalla, että nostaminen on kuitattu vain koskettamalla pakan pintaan. Se ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista muita pelaajia kohtaan, jolloin on oikeus vaatia valvottavan, ettei jakaja tee virheitä. Joskus on myös tapana nostaa pakka ennen kuin uusia kortteja ostetaan. Siitä on toki sovittava etukäteen.

Korttien jakaminen

Pelikortit on jaettava yksi kerrallaan myötäpäivään aloittaen jakajan vasemmalla olevasta pelaajasta. Kaikille jaetaan viisi korttia. Kukaan pelaajista ei saa katsoa korttejaan ennen kuin jakaminen on päättynyt.

Korttien jakaminen tulee uusia näissä tapauksissa:

Jos joku on jakanut kortteja väärällä vuorolla, tai pakkaa ei ole nostettu ja tästä huomautetaan ennen kuin kukaan on katsonut korttejaan.
Mikäli jokin kortti kääntyy näkyville pakkaa nostettaessa.
Jos pakasta löydetään väärinpäin oleva kortti jakamisen aikana.
Jos kaksi korttia kääntyy näkyville jakamisen aikana, vaikka ne osuisivatkin eri pelaajille.
Jos kaksi taikka useampi pelaaja on saanut väärän määrän pelikortteja, eivätkä kaikki suostu siihen, että jakaja korjaa virheen.
Jos jakamisen tai pelin aikana havaitaan, ettei pakka ole asianomainen. (Esimerkiksi liian paljon tai vähän kortteja, vieraita kortteja, merkittyjä kortteja.)

Liian monta/vähän korttia kädessä

Liian paljon kortteja:
- Mikäli pelaajalla on kädessään enemmän kuin viisi korttia, ja hän on ehtinyt katsoa niitä, on hänen kätensä ”kuollut käsi” siinä pelissä. Toisaalta jos kukaan ei ole nähnyt kortteja, poistaa jakaja ylimääräiset kortit ja panee ne alimmaisiksi pakkaan.
Liian vähän kortteja:
- Myös siinä tilanteessa, että pelaaja on saanut liian vähän kortteja, ja hän on katsonut korttinsa, hänen kätensä on ”kuollut käsi” siinä pelissä. Poikkeustapauksena voidaan sallia, että pelaaja osallistuu peliin neljällä kortilla, mutta silloin kaikkien pelaajien on hyväksyttävä se. Tällöin pelaajalla on myös oston jälkeen oltava neljä korttia. Toisaalta jos pelaaja ei ole katsonut korttejaan, on jakajan jaon päätyttyä annettava pakasta tarpeellinen määrä lisää kortteja — pelaaja saa kieltäytyä täydennyskorteista ja olla pelistä pois seuraavaan jakoon asti.

Korttien ostaminen

Jakamisen päätyttyä ja pelaajien maksettua panoksensa pelikassaan, on niillä pelaajilla, jotka ovat tulleet mukaan peliin, oikeus panna kädestään pois haluamansa kortit ja saada sama määrä uusia kortteja tilalle.

Ostamisen aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Vuoro siirtyy myötäpäivään. Pelaajat eivät saa panna kortteja kädestään pois ennen kuin on heidän vuoronsa. Poistettavat kortit on kuitenkin pantava pois, ennen kuin uusia kortteja annetaan. Eräissä tapauksissa sovitaan siitä, että uusia kortteja saa ostaa enintään kolme kappaletta, mikäli pelaajia on enemmän kuin viisi. Toiset eivät sovella tuota rajoitusta, joten jos kortit loppuvat pakasta, ei viimeisellä pelaajalla (eli jakajalla) ole enää mahdollisuutta ostaa.

Pelaajan on ilmoitettava selvästi kuinka monta korttia hän haluaa. Tämä sääntö koskee myös jakajaa.

Pelaajalla on oikeus ennen korttien katsomista kysyä jakajalta, montako korttia hän on ostanut. Muiden pelaajien ostomääristä ei sen sijaan anneta tietoa.

Pakan viimeistä korttia ei saa nostaa.

Eräät pelaavat pokeria siten, että jos pakasta loppuvat kortit, sekoitetaan siihen mennessä poisheitetyt kortit huolellisesti, sitten pakka nostetaan tavalliseen tapaan, ja jäljellä olevat pelaajat saavat ostaa uudesta pakasta.

Pokerikäsi

Kädeksi kutsutaan niitä pelikortteja, ja korttiyhdistelmiä, jotka pelaajalla on kädessään. Jos käsi julistetaan ”kuolleeksi”, ei pelaaja saa olla mukana käynnissä olevassa pelissä. Hänen on sekaannusten välttämiseksi laitettava korttinsa poistettujen korttien joukkoon. Samalla pelaaja menettää oikeutensa panokseensa.

Mikäli joku pelaajista lähtee pöydästä, hän ei saa ottaa kortteja mukaansa. Hän voi kuitenkin pyytää pelaajaa, joka ei ole mukana käynnissä olevassa pelissä, pelaamaan hänen puolestaan.

On etiketin vastaista, että pelaaja, joka on luopunut pelistä, katsoo yhden tai muiden pelaajan kortteja, tai pakkaan jätettyjä kortteja, tai pakkaan heitettyjä kortteja, tai kuolleiden käsien kortteja.

Korttiyhdistelmät ja niiden arvojärjestys

Pokerissa eri korttiyhdistelmien keskinäinen arvojärjestys määräytyy niiden matemaatisen todennäköisyyden perusteella. Normaalisti yhdistelmät ovat:

Kuningasvärisarja
- Värisarja, jossa on kyseisen maan viisi korkeinta korttia, siis Ä, K, R, S, 10.
Värisarja
- Viisi perättäistä korttia samasta maasta. Värisarjan arvo ilmoitetaan mainitsemalla sen korkein kortti.
Neliluku
- Neljä samanarvoista pelikorttia. Esimerkiksi neljä kuningasta tai neljä kolmosta muodostaa neliluvun. Neljä kuningasta on parempi kuin neljä rouvaa, jne. Kädessä olevalla viidennellä kortilla ei ole tämän sarjan arvoon mitään merkitystä.
Täyskäsi
- Kolmiluku + pari samassa kädessä. Siis kolme samanarvoista korttia ja kaksi muuta keskenään samanarvoista korttia. Kahden pelaajan täyskäden keskinäisen arvojärjestyksen määrää kolmiluvun arvo. Siis kolme nelosta ja kaksi viitosta on parempi täyskäsi kuin kolme kolmosta ja kaksi ässää. Parilla ei normaalipelissä ole tässä yhdistelmässä merkitystä.
Väri
- Viisi samaa maata olevaa korttia. Ne muodostavat värin korttien arvosta riippumatta. Värin korkein kortti ratkaise värin arvon toiseen väriin verrattuna. Jos korkeimmat kortit ovat samanarvoisia, ratkaisee toiseksi korkein kortti värin arvon, jne. Mikäli kaikki kortit ovat keskenään samanarvoisia, ovat värit myös samanarvoisia. Korkeimmassa värissä on siten kortit: Ä, K, R, S, 9. Alimmassa on kortit: 7, 5, 4, 3, 2.
Sarja
- Viisi perättäistä korttia maasta riippumatta muodostaa sarjan. Sarjojen keskinäisen arvon määrää korkein kortti. Jos ne ovat samat, silloin sarjat ovat samanarvoiset.
Kolmiluku
- Kolme samanarvoista korttia. Korttien arvo ratkaisee kolmilukujen keskinäisen arvojärjestyksen. Siten kolme jätkää, eli sotamiestä, on parempi kolmiluku kuin kolme kymppiä. Kädessä olevilla kahdella muulla kortilla ei ole tässä merkitystä.
Kaksi paria
- Kaksi samanarvoista korttia + kaksi muuta samanarvoista korttia. Viides kortti voi olla mikä tahansa. Kahden parin käsien keskinäisen arvojärjestyksen määrää se, jolla on korkeampi pari. Jos korkeammat parit ovat samat, ratkaisee toinen pari. Jos nekin ovat samat, ratkaisee viides kortti. Jos nekin ovat samat, silloin kädet ovat samanarvoiset.
Pari
- Kaksi samanarvoista korttia. Tässä toki kuningaspari on parempi kuin rouvapari, jne. Jos parit ovat samat, parempi on se, kummalla on korkeampi kortti ”hanttina”. Jos ensimmäiset hanttikortit ovat samat, ratkaisevat toiset, jne. Myös yhden parin kädet voivat olla keskenään samanarvoisia — kun niissä ovat kaikki kortit keskenään samanarvoisia.
Korkein kortti
- Jos pelaajan kädessä ei ole mitään edellä mainituista yhdistelmistä, käden arvon määrää sen korkein kortti. Siten pokerikäsi, jossa on Ä, 8, 7, 6, ja 2 on paremi kuin käsi, jossa on K, R, S, 10, 8. Jos korkeimmat kortit ovat samat, ratkaisee lähinnä korkein kortti, jne. Myös pelkän korkeimman kortin kädet voivat olla samanarvoiset.

Esimerkki kuningasparista

Esimerkki värisarjasta

Korttiyhdistelmien arvojärjestys

Kuningasvärisarja (eli ”reeti”)
Värisarja (eli ”värisuora”)
Neliluku (eli ”neloset”)
Täyskäsi (eli ”putkelo”)
Väri
Sarja (eli ”suora”)
Kolmiluku (eli ”kolmoset”)
Kaksi paria (eli ”rattaat”)
Yksi pari (eli ”pari”)
Korkein kortti (eli ”hai”, juontuu englannin kielen sanasta high)

Muunnelmia koskien jokeria

Yhdysvalloissa jokerikorttia ei käytetä yhtä paljon kuin meillä Suomessa. Näin pokerikorttipakassa on 53 korttia, joista yksi on jokeri. Se kortti kelpaa minkä tahansa muun kortin tilalle, myös siinä tapauksessa, että sen korvaama kortti on pelissä mukana toisessa kädessä. Yhdistelmä, jossa on jokeri, on siten samanarvoinen kuin vastaava yhdistelmä ilman jokeria.

Jotkut pelaavat pokeria siten, että täysin samanarvoisten käsien tullessa kysymykseen voittaa se käsi, jossa ei ole jokeria. Toki tästä on syytä sopia ennen pelin aloittamista.

Pokeriyhdistelmien keskinäiseen arvojärjestykseen ei jokeri vaikuta muutoin kuin, että tulee vielä yksi yhdistelmä: viisiluku. Se on esimerkiksi neljä jätkää + jokeri. Se on parempi kuin muut yhdistelmät. Jotkut kuitenkin pelaavat tätä peliä siten, että herttakuningasväri voittaa jopa viisiluvun. Myös tästä on syytä sopia etukäteen.

Erikoisuuksia kun pelataan vajaalla pakalla

Kuten edellä mainittiin, voidaan 3–5 pelaajan kesken poistaa pakasta osa pikkukorteista, jotta peli tulisi vauhdikkaammaksi ja syntyisi parempia korttiyhdistelmiä. Tämä vaikuttaa myös yhdistelmien keskinäiseen arvojärjestykseen, mikä on otettava huomioon. Siten esimerkiksi täyskäden ja värin arvojärjestys muuttuu, kun pakasta poistetaan enemmän kortteja kuin kakkoset ja kolmoset. Jos pakassa on vähemmän kuin 44 korttia, on otettava käytäntöön sellainen sääntö, että väri voittaa täyskäden.

On muistettava sekin, että myös korttien vähentämisen jälkeen ässä kelpaa sarjan ja värisarjan alimmaiseksi kortiksi. Jos kakkoset, kolmoset ja neloset on otettu pois pakasta, on pienin sarja 8, 7, 6, 5, Ä.

Panokset ja korottaminen

Panoksia maksetaan pelissä kolmessa eri vaiheessa:

Etumies panee pelikassaan ennen jakoa panoksen, joka on yleensä vähintään etukäteen sovittu minimipanos. Seuraavalla pelaajalla on oikeus kaksinkertaistaa se. Samoin sitä seuraavalla pelaajalla, jne. Jos on sovittu suurimmasta panoksesta, saa viimeinen korotus olla kuitenkin vain enintään puolet tästä panoksesta.
Kun kortit on jaettu, jatkaa panoksien maksamista se palaaja, joka on viimeisenä ”pimeässä” korottaneen pelaajan vasemmalla puolella. Hänen on pantava viimeinen korotus kaksinkertaisena kassaan, ja muut jatkavat sen jälkeen, kunnes kaikki ovat maksaneet kassaan yhtä paljon. (Mikäli he haluavat olla mukana pelissä.) Ehkä tämä esimerkki selvittää panosten maksamista edellistä tekstiä paremmin: pelissä on viisi pelaajaa (A, B, C, D, ja E). A on etumies. Hän panee panokseksi sovitun minimipanoksen. Se on 25 pelimerkkiä. Suurimmaksi panokseksi on sovittu 200 pelimerkkiä. Pelaaja B lisää 50 pelimerkkiä. C laittaa 100 pelimerkkiä lisää. Nyt on saavutettu ensimmäispanoksen puoliväli, eikä siten kukaan saa korottaa ennen kuin kortit on jaettu. Kun kaikki pelaajat ovat saaneet viisi korttiaan, jatketaan panosten suorittamista. Sen pelaajan, jonka vuoro on nyt, on laitettava pelikassaan 200 pelimerkkiä mikäli hän haluaa olla mukana. Sen lisäksi on hänellä — kuten jokaisella muullakin pelaajalla — oikeus korottaa panosta enintään sovitulla enimmäispanoksella. Tässä tapauksessa pelaaja D tyytyy kuitenkin vain tulemaan mukaan panosta korottamatta. Hän maksaa 200 pelimerkkiä. E luopuu pelistä ja panee korttinsa A:n vasemmalle puolelle. (A on seuraavan pelin jakaja.) A haluaa tulla mukaan. Hänen on siksi maksettava 200 pelimerkkiä, miinus 25 pelimerkkiä, jonka hän oli jo aikaisemmin maksanut, eli 175 yhteensä. B haluaa korottaa panosta enimmäispanoksella, eli 200 pelimerkillä. Hänen on kuitenkin ensin maksettava mukaantulon erotus, yli 200 − 50 pelimerkkiä. Siten hän maksaa 350 pelimerkkiä. Jos pelaaja C haluaa edelleen tulla mukaan, hänen on maksettava 200 − 100 + 200 = 300 pelimerkkiä. Pelaajien D ja A on kummankin maksettava 200 pelimerkkiä jos he haluavat tulla mukaan. E on omaehtoisesti tiputtautunut pelistä.
Uusien korttien ostamisen jälkeen jatkaa panoksen korottamista se pelaajista, joka on viimeksi ”pimeässä” korottaneen pelaajan vasemmalla puolella — yllä mainitussa esimerkissä se on pelaaja D. Pääsääntö on se, että panoksen korottaminen loppupelissä on pakollista. On siis joko luovuttava pelistä, jolloin pelaaja menettää aikaisemman panoksensa, tai sitten hänen on korotettava sovittu minimipanos. Useissa maissa on tätä pokerisääntöä päivitetty siten, että pelaaja voi ilmoittaa ”katsovansa”, ja olla mukana korotuskierroksen ajan. Myös tällä kierroksella on jokaisella pelaajalla oikeus vuorollaan korottaa panosta, ja edelleen enintään sovitun enimmäispanoksen verran.

Kun kaikki pelaajat, jotka haluavat olla mukana pelissä, ovat vastanneet viimeiseen korotukseen, esittää viimeksi korottanut pelaaja korttinsa. Jos jollakulla on paremmat kortit, on hänen näytettävä ne. Parhaan käden näyttäjä saa pelikassan.

Panos ja sen korottaminen

Panos on maksettava, tai panosta korotettava, ainoastaan silloin kun on varma siitä, että itsellä on parhaat pelikortit. Silloin on pyrittävä siihen, että mahdollisimman monet pelaajat ”katsovat”. Sen vuoksi ei pelaajia pidä pelottaa luopumaan liian suurella korotuksella. Keskikokoinen korotus tuo edullisimman tuloksen.

Pokerissa on yleisesti tapana korottaa ennen ostoa kahdella parilla, sillä sellainen käsi on useimmiten paras, mutta sitä vastoin mahdollisuudet parantaa sitä ostossa ovat melko huonot. Sen vuoksi on koetettava pelottaa pelistä pois mahdollisimman monta pelaajaa, jottei heillä olisi mahdollisuutta saada ostamalla parempaa peliä.

Jos ne kaksi paria ovat pieniä ja joku pelaaja korottaa lisää, tai avaaja korottaa, on useimmiten edullisinta luopua pelistä. Tietenkään ei aina pidä luopua pelistä tällaisessa tapauksessa, sillä kyseessähän voi olla hämäys toisten pelaajien taholta. Kahdella parilla ei myöskään aina pidä korottaa, varsinkaan silloin jos kolme tai useampi pelaaja on jo tullut mukaan, eikä itsellä ole vähintään ässiä tai kuninkaita toisena parina.

Oston jälkeen kannattaa harvakseltaan korottaa kahdella parilla, ellei toinen ole vähintään ässäpari, tai elleivät kaikki muut pelaajat ole ostaneet kolmea korttia. Jos itse on tällaisessa tilanteessa ostanut kolme korttia, ja saanut kaksi paria, kannattaa panosta korottaa.

Pokerin psykologiaa

Monissa netin pokerioppaissa on kirjoitettu niistä menetelmistä, joita pokerinpelaajat käyttävät vastustajaa arvioidessaan. Siinä on kyseessä taito, joka pelaajalla joko on, tai ei ole. Korttipeli.org-sivuston tekijä kuuluu siihen kuppikuntaan, jonka mielestä edellä mainittua arviointikykyä voi oppia ja kehittää. Monesti sellainen oppiminen tapahtuu kantapään kautta, nimittäin pelaaja joka jatkuvasti epäonnistuu vastustajan pelin arvioinnissa, tuntee hienosti sanottuna ”evolutiivista” painetta oppimista ja taitojensa kehittämistä kohden.

Niin sanotun pokerinaaman merkitys yliarvioidaan hyvin usein. Ne tunteet, joita kasvolihasten ja silmien liikkeet heijastavat, saattavat merkitä yhtä hyvin hyvää kuin huonoakin korttikättä.

Kärsivällisyys on tärkeä psykologinen taito. On hyvin kyllästyttävää ja masentavaakin saada pokerissa huonot kortit kerta toisensa jälkeen, mutta siihen on oltava varautunut. Käden arvo on joka kerta arvioitava uudelleen. Kärsimättömyys ja huonotuulisuus saattavat johtaa panoksen korottamiseen väärällä hetkellä. On opittava katselemaan kaikki pokeri-iltoja yhtenä kokonaisuutena, osiensa summana. Jos onni on joskus myötä, ei sen vuoksi pidä hellittää varovaisuuttaan eikä ottaa suurempia riskejä kuin muutenkaan, jos haluaa säilyttää tai kasvattaa etumatkaansa muihin pelaajiin. Ennen kaikkea on opittava, ettei peliin jo pantu panos saa vaikuttaa ratkaisuun — ainostaan senhetkinen tilanne vaikuttaa siihen. Mikäli pelaaja on ennen ostoa korottanut panosta melkoisesti, ja osto epäonnistuu, ja toinen pelaaja korottaa sitten panosta, niin tietysti tekee mieli ”katsoa” vastustajan kortit ettei entinen panos menisi hukkaan. Tämä on järjellä ajateltuna huono ratkaisu. Katsoa ei pidä muulloin kuin silloin, kun on varma, että omat kortit ovat pelin parhaat.

Uteliaisuus onkin monien pelaajien Akilleen kantapää. Toki pokerissa ”bluffataan” (eli hämätään), mutta sittenkin vähemmän kuin peliä huonosti tunteva kuvittelee. Panoksen korottaja uskoo yleensä, että hänen kätensä riittää pelin voittamiseen. Jos pelaaja katsoo vain varmistuakseen, että toisella on todella riittävän hyvä peli, hän sabotoi omaa peliään ja tuomitsee itsensä häviämään jatkuvasti. Pitää sen sijaan katsoa vain, jos on pätevä syy uskoa, että vastustaja hämää juuri sillä kertaa.

Mikä tekee pokerin vaikeaksi ja mitä hyvältä pokerinpelaajalta vaaditaan?

Kaikissa korttipeleissä tarvitaan vainua. Sitä on vaikea kuvailla tarkemmin, mutta se on yhdistelmä kokemusta, hyvää harkintakykyä, itsekuria ja psykologista silmää. Pokerissa juuri viimeksi mainitulla ominaisuudella on suuri merkitys. Toisaalta pokerissa on kyettävä joustavasti vaihtelemaan omaa pelitapaa — toisaalta on pyrittävä nopeasti saamaan vainu vastustajan heikkouksista, ja käytettävä niitä hyväkseen.

Voisi sanoa, että pokerin pelaamisen taito on kyvyssä voittaa mahdollisimman paljon kun kädessä on hyvät kortit, ja hävitä mahdollisimman vähän kun kädessä on huonoilla korteilla.

Korttiyhdistelmien todennäköisyyksiä

Jos korttipakassa on 52 korttia ilman jokeria, korttiyhdistelmien todennäköisyydet ovat:

Kuningasvärisarja: 1∶649 740
Värisarja: 1∶72 193
Neliluku: 1∶4 165
Täyskäsi: 1∶694
Väri: 1∶509
Sarja: 1∶255
Kolmiluku: 1∶47
Kaksi paria: 1∶21
Pari: 1∶2½
Ei paria: 1∶2

Mikäli korttipakassa on 52 korttia, sekä jokeri, ovat yhdistelmien todennäköisyydet hyvin toisenlaiset:

Viisiluku: 1∶220 745
Kuningasvärisarja: 1∶119 570
Värisarja: 1∶15 943
Neliluku: 1∶920
Täyskäsi: 1∶438
Väri: 1∶368
Sarja: 1∶140
Kolmiluku: 1∶21
Kaksi paria: 1∶23
Pari: 1∶2½

Avopokerin muunnelmia

Avopokerissa voidaan sopia, että viimeinen kortti jaetaan nurinpäin. Voidaanpa sopai niinkin, että viimeinen kortti jaetaan nurin, mutta pelaajan on käännettävä se tai ensiksi saamansa nurin oleva kortti oikeinpäin ennen korotuskierroksen alkamista. Voidaan myös pelata niin, että kaksi ensimmäistä korttia jaetaan nurin ja pelaajat saavat kääntää niistä oikein haluamansa kortin.

Käsipokerin muunnelmia

Viskipokerissa jaetaan keskelle pelipöytää ylimääräinen viiden kortin käsi nurinpäin. Ensimmäisenä vuorossa olevalla on oikeus vaihtaa oma kätensä pöydällä olevaan käteen — katsomatta mitä pöydällä olevista korteista löytyy. Jos hän valitsee korttien vaihtamisen pöydällä oleviin, hänen entinen korttikätensä laitetaan pöydälle oikeinpäin. Jokaisella on sen jälkeen oikeus vaihtaa joko osa korteistaan, tai vaikkapa kaikki, pöydällä oleviin kortteihin. Jos pelaaja on tyytyväinen alkuperäiseen käteensä, hän voi koputtaa, jolloin korttien vaihtamista jatkuu kierroksen verran, häneen saakka. Sen jälkeen kortit näytetään ja parhaan käden omistaja saa pelikassan. Pelaaja, joka haluaa koputtaa alkuperäisellä kädellä, ei saa vaihtaa kortteja pöydästä. Jos pelaaja koputtaa myöhemmin, ei hän enää sen jälkeen saa vaihtaa kortteja.

Ellei kukaan ole ottanut pöydällä olevia kortteja eikä myöskään koputtanut, kun yksi kierros on mennyt, on jakajan joko otettava pöytäkäsi taikka käännettävä se oikeinpäin. Jos joku muu pelaaja, paitsi jakaja, on koputtanut, ei pöytäkättä kuitenkaan käännetä oikeinpäin ennen kuin joku pelaaja vaihtaa kätensä siihen.

Pelikassaan laittaa jokainen pelaaja yhtä suuren panoksen. Usein huonoimman käden omistaja saa maksaa panoksen suuruisen määrän pelimerkkejä voittajalle. Voidaan myös sopia tavanomaisesta panosten korottamisesta ennen korttien näyttämistä.

Toisessa käsipokerin muunnelmassa, nimeltään täplä valtameressä, jaetaan neljä korttia jokaiselle pelaajalle ja kolme korttia nurin pöydälle. Nämä kolme ovat ”yhteisiä” ostokortteja niille, jotka jatkavat peliä. Panoksia korotetaan, ja jokaisen korotuskierroksen jälkeen käännetään yksi pöytäkortti oikeinpäin. Kaikki pelaajat saavat käyttää yhtä, kahta tai kolmea pöytäkorttia hyväkseen viiden kortin yhdistelmissään. Tätä peliä voidaan pelata myös viidellä käsikortilla ja viidellä pöytäkortilla, muuten samalla tavalla kuin edellä on selostettu. Pelissä voidaan käyttää myös jokereita, samoin voidaan sopia, että pöytäkorteista jokin määrätty kortti on yhtä kuin jokeri.

Käsipokerissa voidaan myös jakaa vain kolme korttia ennen ensimmäistä korotuskierrosta, sitten yksi kortti, korotuskierros, sitten yksi kortti, korotuskierros, ja viides kortti, korotuskierros, ja lopuksi seuraa uusien korttien osto ja korotuskierrokset tavallisen pokerin tapaan.

Kahden kortin pokerissa, eli pyörremyrskypokerissa, pelaajille jaetaan vain kaksi korttia ja voidaan pelata joko suoraa pokeria tai ostopokeria, ”isoa” pokeria tai ”isoa ja pientä”, jolloin ässä on sekä isoin että pienin kortti. Jokereita voidaan käyttää mukana.

Vastaavanlainen on kolmen kortin pokeri, jossa yhdistelmät kaksi paria, täyskäsi ja neliluku ovat mahdottomia, ja jossa väriin, sarjaan ja värisarjaan tarvitaan vain kolme korttia.

Seitsemän kortin näyttöpokerissa puolestaan jokaiselle pelaajalle jaetaan seitsemän korttia. Korotuskierroksen välein kaikki pelaajat kääntävät yhtä aikaa, jakajan annettua merkin, yhden kortin näkyviin, kunnes jokaisella on lopulta edessään viiden kortin pokerikäsi. Tavallisesti tätä muunnelmaa pelataan ”isona ja pienenä”, eikä ole harvinaista, että pelaaja muuttaa mieltään pelin aikana nähdessään toisten kortteja. Korttien näyttäminen ei velvoita käyttämään niitä lopullisessa käsiyhdistelmässä.

Suoraksi pokeriksi kutsutaan sellaista pokerin muunnelmaa, jossa uusia kortteja ei osteta. Tavallisesti vain jakaja laittaa pelikassaan pohjapanoksen. Ellei kukaan avaa peliä yhden kierroksen aikana, siirtyy jakovuoro seuraavalle, joka lisää pelikassaan oman panoksensa.

Pelaajien määrä: 2 tai useampi.