Petkutus

Petkutus, eli fusku, on sitä hauskempi korttipeli, mitä useampi pelaaja on mukana. Jos pelaajia on enemmän kuin neljä henkilöä, on syytä käyttää kahta korttipakkaa.

Kortit ja jakaminen

Kortit sekoitetaan huolellisesti. Sitten ne jaetaan yksitellen jokaiselle pelaajalle. Ei ole välttämätöntä, että jokainen saa yhtä monta korttia.

Pelin kulku

Tarkoituksena on päästä korteista eroon mahdollisimman nopeasti.

Etumies aloittaa panemalla pöydälle kuvapuoli alaspäin vähintään yhden, ja enintään kahdeksan, korttia. Hän sanoo esimerkiksi ”kolme ässää” jos hän on pannut kolme kolme korttia. Seuraavana vuorossa oleva pelaaja laittaa pöydälle samalla tavalla 1–8 korttia ja sanoo panevansa kakkosia. Seuraava taas panee kolmosia, ja tähän tapaan jatketaan kuninkaisiin saakka. Sen jälkeen aloitetaan jälleen laittamalla pöytään ”ässiä”.

Kuka tahansa pelaajista voi koska tahansa sanoa ”petkutusta”. Silloin kortit pöytään laittaneen pelaajan on näytettävä laittamansa kortit. Jos ne ovat oikeita, on ”petkutusta” sanoneen otettava koko pakka käteensä, mutta jos ne pelaajan laittamat kortit olivatkin vääriä, silloin petkuttaja joutuu itse nostamaan koko pakan.

Jos useampi pelaaja sanoo ”petkutusta” samaan aikaan, on etuoikeus sillä, joka on viimeksi pöydänneestä pelaajasta vasemmalla puolella. Ellei kukaan vaadi ”petkuttajaa” paljastamaan korttejaan, jatkuu peli tavalliseen tapaan. Kun seuraava pelaaja on pöydännyt, ei petkuttajan paljastamista voi enää vaatia. Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan.

Muunnelmia

Tästä pelistä hieman yksinkertaisempi muunnos on se, että kortteja saa kukin pöydätä vain yhden kerrallaan, ja sen kortin sanotaan olevan samaa maata kuin on ensimmäiseksi pelattu, esimerkiksi ristiä. Petkutuksen paljastamiseksi menetellään samoin kuin yllä on kuvailtu. Aluksi pelattua maata pelataan siihen saakka, kunnes joku joutuu nostamaan pakan. Seuraavana vuorossa oleva saa silloin aloittaa, ja määrätä, jos niin haluaa, uuden maan.

Pelaajien määrä: 3 tai useampi.