Ristikontra

Ristikontra oli 1950-luvun Suomessa varsinkin metsätyöailla suosittu yksinkertainen, mutta vaihteleva neljän hengen joukkuepeli. Nimestään huolimatta tällä korttipelillä ei ole mitään tekemistä risti-korttipelin kanssa. Pelissä käytetään tavallista 52 kortin pakkaa. Korteilla ei ole varsinaista arvojärjestystä.

Saman joukkueen pelaajat istuvat vastakkain. Pienimmän kortin nostaja jakaa kuusi korttia kullekin, tavallisesti kolme korttia kerrallaan. Loput kortit laitetaan pöydälle umpipakaksi.

Pelin tarkoitus

Tarkoituksena on saada oman joukkueen tikkeihin mahdollisimman paljon arvokortteja, joita ovat ässät, kympit ja kuvakortit. Arvokorttien pistearvot ovat:

Ässät = 11 pistettä
Kympit = 10 pistettä
Kuninkaat = 4 pistettä
Rouvat = 3 pistettä
Sotamiehet = 2 pistettä

Arvokorttien yhteispistemäärä pelissä on 120 pistettä.

Pelin kulku

Etumies aloittaa haluamallaan kortilla. Hänellä on oikeus luovuttaa aloitus omalle vastapelaajalleen.

Tikkiin saa lyödä minkä tahansa haluamansa kortin. Ei siis ole maantuntopakkoa, eikä eri mailla ole tässä pelissä mitään merkitystä.

Tikin saa se, joka on viimeksi lyönyt samanarvoisen kortin kuin tikin aloittaja. Jos kukaan ei lyö tikkiin toista samanarvoista korttia, kuuluu tikki sen aloittajalle. Tikinsaaja aloittaa seuraavan tikin.

Umpipakka

Jokaisella pelaajalla on oltava kädessä koko ajan kuusi korttia, kunnes umpipakka on loppunut. Tätä varten on umpipakasta aina otettava heti kortti tikkiin lyödyn kortin tilalle.

Umpipakasta saa myös kääntää kortin tikkiin ”pimeässä”. Jos näin menettelee, jää käännetty kortti tikkiin, olipa se millainen arvokortti tahansa.

Pisteiden laskeminen

Ristikontrassa pyrkimyksenä on vain saada suurin osa arvokorteista omiin tikkeihin. Joukkue, joka saa vähintään 61 arvokorttipistettä, saa yhden pelipisteen. Jos vastustajat eivät saa ainoatakaan arvokorttipistettä, saa voittanut joukkue kaksi pelipistettä. Mikäli arvokorttipisteet jakautuvat tasan, siirtyy pelipiste seuraavaan jakoon, jossa voittaja saa siten kaksi pistettä.

Peliä pelataan ennalta sovittuun pistemäärään saakka — esimerkiksi seitsemään pisteeseen.

Erikoissääntö

Sama pelaaja saa aloittaa tikin samanarvoisella kortilla enintään kolme kertaa yhteen menoon. Jos neljäs samanarvoinen kortti on kädessä, on siten välillä aloitettava tikki jollakin muulla kortilla.

Pelitaktiikka

Pelaajan, jolla on aloitus, on pyrittävä säilyttämään tämä tilanne ja aloittamaan tikki sellaisella kortilla, jonka arvoista ei ole vastustajalla. Vastapelaajan on vuorostaan yritettävä lyödä oman joukkueen tikkeihin arvokortteja, erityisesti ässiä ja kymppejä, sillä ne yleensä ratkaisevat pelin.

Vastustajat puolestaan pyrkivät toisaalta säästämään ässiään ja kymppejään kädessä, toisaalta sellaisia kortteja, joilla pääsee tikkiin kiinni. Toisaalta on hyvä, jos kädessä on useita samanarvoisiakortteja, sillä ne ”pitävät”, mutta tällaisilla pitokorteilla on toisaalta vaikea saadatikkiä.

Ratkaisevaa pelissä on korttien muistaminen. On pidettävä muistissa, mistä kortteja on pelattu. Koska peli edistyy varsin nopeasti, tuottaa muistaminen vaikeuksia. Nimenomaan loppupelissä, umpipakan loputtua, on pelattujen korttien muistaminen erittäin tärkeää.

Saman joukkueen pelaajien on pyrittävä pääsemään kiinni vuorotellen, jotta oma vastapelaaja saa mahdollisuuden lyödä joukkueen tikkeihin omia arvokorttejaan. Oman joukkueen tikkiä ei pidä ottaa kiinni niin kauan kuin itsellä on kädessä arvokortteja, mutta sen sijaan heti sen jälkeen.

Jos tikki on kiinni omalla joukkueella, eikä kädessä ole arvokortteja, voi yrittää kääntää umpipakasta kortin tikkiin ”pimeässä” siinä toivossa, että sattuu tulemaan arvokortti. Jos tikki on kiinni vastustajalla, ei näin pidä menetellä, koska arvokortin kääntyminen on paljon todennäköisempää kuin kiinniottokortin kääntyminen. Kädestä on parempi lyödä vastustajien tikkiin vaikka kuningas kuin kääntää umpipakasta.

Pelaajien määrä: 4.